J.R.R. Tolkien: Gondolinin tuho

Kunnian ensimmäisestä arvostelusta saa J.R.R. Tolkienin (ja Christopher Tolkienin) Gondolinin tuho, joka ilmestyi viime keväänä suomeksi, alkuteos englanniksi 2018 syksyllä. Kirjaan on Alan Lee tehnyt erinomaisen kuvituksen. Ennakkotilasin tämän suomennoksen Adlibriksesta vähän ennen itse julkaisua muistaakseni, mutta aloitin lukemaan vasta 5.5.2019, kun halusin antaa ruokahalun kehkeytyä vielä vähäsen, vaikka odotinkin kirjan julkaisua pitkään ja hartaasti (julkistuksesta asti). Jonkinmoinen tl;dr lopussa tarjolla. Tässä varsinaisia painotietoja ja sen sellaisia alkuun:



Kirjailija: John Ronald Reuel Tolkien
Toimittanut: Christopher Tolkien
Suomentanut: Jaakko Kankaanpää ja Kersti Juva
Kuvittanut: Alan Lee
Alkuperäinen julkaisu: HarperCollins (30.8.2018)
Luettu julkaisu: WSOY (19.4.2019), 1. painos
Painettu: EU:ssa
Sidosasu: Lankasidottu kovakantinen, kansipaperein
Sivuja: 300 + selityksiä 12

Gondolinin tuhoon on koottu kuusi eri versiota samasta tarusta, joka sijoittuu Keskimaata edeltäneeseen Beleriandiin. Osa versioista on julkaistu aiemminkin suomeksi, mutta osa nyt ensimmäistä kertaa, sekä päälle Christopherin taustatietoja tarinan kehityksestä. Eli jos mietit kirjan lukemista, niin kannattaa ottaa huomioon, ettei se ole yhtenäinen tarina, vaan sama tarina kerrottu kuudella eri tavalla, ja niistäkin osa on jäänyt kesken.

Tai jos tarkkoja ollaan, niin kaikki esitetyt versiot jäivät kesken, koska J.R.R. Tolkien ei saanut tekstiä mieleiseensä muotoon tai julkaistua ennen kuolemaansa. Versioista "täydellisin" lienee Silmarillionissakin julkaistu versio, vaikkakin eniten tarinaksi muotoiltu versio on Gondolinin tuhossa ensimmäisenä esitetty versio, Taru Gondolinin tuhosta. Se on käsittääkseni myös yksi ensimmäisiä versioita, jota kaikki muut versiot sitten ovat ammentaneet ja muokanneet. Toinen tarinaksi muotoiltu versio on Keskeneräisten tarujen kirjassakin esitetty versio, joka päättyy kesken kaiken.

Sisällysluettelo

Ensimmäisenä esitetty Alkuperäinen tarina oli minulle entuudestaan tuntematon versio, ja luin sen erittäin mielelläni ja hujauksessa, koska Gondolinin tuho on minulle rakkain tarina Beleriandin ajoista (asiaan saattaa vaikuttaa, että se oli ensimmäinen kosketukseni koskaan Tolkienin kirjoituksiin). Tämä versio on kokonainen, ja kertoo Tuorin tarinaan kokonaisuudessaan. Kaikki tarinan versiot jotka olin lukenut aiemmin menivät melkolailla erilailla, lähtökohdista lähtien, vain raamit olivat samat. Tarinamuotoisena tämä oli erittäin mukavaa luettavaa, ja melkeinpä olisin toivonut juuri tämän version olleen Silmarillionissa. Ymmärrän toki miksi tämä versio ei ollut siinä, koska muukin kirja oli samalla tavalla historiankirjan omaisesti kerrottu, joten tämä olisi paistanut epäsopivana palana palapelissä. Juuri tämän version tarinasta koin kaikkein ehyimpänä versiona, sekä tarinan, että koostumukseltaan. Tarina on kirjoitettu pelkistetysti, mutta kuitenkin niin että saa hyvän kuvan maailmasta ja ympäristöstä, jonka jaksaa kuka tahansa fantasiaan tottumatonkin lukea (ei suinkaan kuten Robert Jordanin kirjat, jotka olisi pystynyt tiivistämään parilla sadalla sivulla per kirja ilman että mitään menetettäisiin juonellisesti). Kuitenkin myös fantasiasta pitävä voi nauttia tästä täysin siemauksin, kun se ei kuitenkaan ole vain tapahtumien latelua. Jos jollekin pitäisi antaa vain yksi versio Gondolinin tuhosta luettavaksi, antaisin tämän.

Varhaisin teksti on vain lyhyt katkelma, jossa Tuor ei edes esiinny, vaan se on Christopherin mukaan ensimmäinen häivähdys Gondolinin tarinasta. Tästä lyhyestä ajatuksesta on siis lähtenyt koko Gondolinin ja Tuorin taru liikkeelle. Eipä tästä yhden kappaleen teksistä juuri puhuttavaa ole, kuin että on hauska nähdä miten pienestä suurikin tarina lähtee liikkeelle.

Turlin ja Gondolinin pakolaiset on sekin lyhyt muodostelma tarinan alusta, jossa Tuorin (Turlinin) sukutausta on hieman kehittyneempi kuin Alkuperäisessä. Tästäkään ei paljoa voi sanoa, kun se on vain lyhyt väliaskel tarinan versioiden välissä, mistä näkee kuinka pisteestä A päästään pisteeseen B.

Luonnoksessa mytologiaksi eli Silmarillionin luonnoksessa esiintyvä versio on sekin lyhyt, historiankirjanomainen teksti, joka lähinnä vain luettelee tapahtumia. Suurin asia on sen asema jälleen väliaskelmana, jossa on jo ihan juontakin muutettu alkuperäisestä hieman.

Alan Leen värikuvat ovat aina häikäiseviä.

Quenta Noldorinwassa on sama versio mikä päätyi Silmarillioniin on viimeinen täydellinen kerronta tarinasta. Nopeaa luettavaa, mutta minulle kuitenkin mukavaa, vaikka olin lukenut sen ennenkin. Hyvä palauttaa mieleen varhaisten versioiden jälkeen, mihin sitten lopulta päädyttiin. Jos on lukenut Silmarillionin, tämän voi ehkä skipata, mutta se ei olisi oikeaa lukemista jos hyppii sivuja yli. Tarina on kokonainen, mutta ei juuri anna juuri nautittavaa, koska se jättää kaiken mahdollisen ylimääräisen, mausteet, pois tarinasta.

Viimeinen versio on sama kuin mikä julkaistiin Keskeneräisten tarujen kirjassa. Juuri tämä teksti on ensimmäinen kosketukseni Tolkieniin, syyllinen joka sai minut hurahtamaan hänen maailmaansa. Syy, miksi juuri Tuorin ja Gondolinin tarina on minulle rakkain Tolkienin teksteistä. Tämä olisi ollut se, minkä olisimme saaneet lukea omana romaanina, jos Tolkien olisi saanut sen valmiiksi. Proosamuotoinen, joka luo maailman silmiemme eteen, ja kertoo suurta tarua. Toisin sanoen, fantasiaa. Valitettavasti, Tolkien ei koskaan saanut tätä versiota loppuun, vaan se päättyy ennen huippukohtaansa. Tämä on mielestäni parhaiten kirjoitettu versio, niin kauan kuin tätä riittää. Ensikertaa lukevalle tämä versio on valitettavasti arvoton, koska se ei kerro koko tarinaa.

Kahdessa viimeisessä luvussa Christopher kertoo tarkemmin tarinan kehityksestä ja kuinka siitä tuli mitä tuli, ja tässä siitä on arvoa lähinnä ihmisille, jotka haluavat tutkia Tolkienin kirjoituksia syvemmältä. Minä lukeudun niihin, joten pidän tätä osaa kirjasta oleellisena osana. Monet asioista lukija itsekin on voinut jo päätellä, mutta Christopherilla on ollut pääsy kaikkiin muistiinpanoihin, joten voinemme luottaa siihen, että hän kertoo kaiken mitä voi kertoa tämän tarinan vaiheista.

Leen lyijykynäluonnoksetkin sykähdyttävät aina uudelleen.

Loppujen lopuksi, Gondolinin tuho on tutkimus, eikä varsinaisesti fantasiakirja tai proosaa. Christopherin oma yksityinen tutkimus Gondolinin tarun eri vaiheista. Lukijalle tämä ei tuota tyydytystä, koska se ei ole yksi suuri kertomus, vaan kokoelma paloja siitä, mitä olisi voinut olla. Totta kai, saamme lukea Tolkienin kaikki merkitykselliset versiot tarusta, joten on tästä iloa monelle Tolkien-fanille. Huonona puolena paistaa valitettavan kirkkaasti se, että moni osa teksteistä on jo julkaistu suomeksi aiemmin, ja kaikki englanniksi, lukuunottamatta Christopherin pohdintoja. Oman lisänsä toki tuo Alan Leen taidokas kuvitus, jotain, joka melkeinpä tekee tästä kirjasta ostamisen arvoisen pienemmällekin fanille. Kirja sisältää kahdeksan nelivärimaalausta ja 15 lyijykynäpiirrosta. Käsittääkseni kaikki maalaukset esiintyvät myös Alan Leen tämän vuoden Tolkien-kalenterissa, joten se on hyvä vaihtoehto jos on lukenut jo kaikki versiot, mutta haluaa taiteet. Itse kirja julkaisuna on erittäin laadukas, sivut tuntuvat hyvältä, painojälki on selkeää, käännös soljuu hyvin.

Suosittelisin teosta lähinnä suurimmille Tolkienin ystäville, jotka haluavat tutustua Gondolinin tarun taustoihin/kehitykseen, mutta koska julkaisu on hieno ja sisältää kaikki merkittävät eri versiot tarinasta, se soveltuu myös muillekin faneille hyppien luettavaksi. Jokaisen Tolkien-keräilijän hyllyyn se totta kai kuuluu, sitä ei voi mitenkään kiistää. Toki, se näyttää muutenkin hyllyssä hyvältä!

Itse annoin Goodreadsissa teokselle 5/5 tähteä, ja asteikolla 1-10 antaisin täyden kympin, mutta olenkin suuri Tolkienin ystävä, ja ennen kaikkea puolueellinen lukija koska tämä on suosikki taruni Tolkienin teoksista. Tavallisen kuluttajan silmissä voisi olla 6-7/10, jos sietää sen että hyppää kaiken pohdinnan yli.

Miksi valitsin juuri Gondolinin tuhon ensimmäiseksi? Halusin, että ensimmäinen arvostelu olisi kirjasta, josta pidin todella paljon, ja joka voisi tarvita ehkä jollain tasolla mainosta (tämä nyt ei ihan toteutunut), sekä luin sen jokseenkin vasta, ettei tarvitse arvostelua tehdessä lukea 75% kirjasta uudestaan. Iso plussa oli myös, että kirja on juuri tällä hetkellä hyllyssäni, että voin ottaa siitä kuvia. Mietin myös Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Mia Kankimäki), Tuulen nimi (Patrick Rothfuss) ja Tuulen varjo (Carlos Ruiz Zafón), sekä hetken Ajan Pyörän jotakin kirjaa, mutta keskeltä on ikävä aloittaa. Kankimäen kirjan törppäsin siksi, että se on tällä hetkellä annettu tyttöystäväni perheelle lainaan, Rothfussin koska luin sen viime vuonna ja olen lukemassa sen tässä lähikuukausina uudestaan, Zafónin koska siitä on jo muutama vuosi kun luin sen, ja muistikuvat ovat aika hatarat.

Tl;dr:
Kuuluu jokaisen suuren Tolkien fanin ja keräilijän hyllyyn, mutta ei sisällä varsinaisesti mitään uutta, mitä suuri fani ei olisi jo lukenut. Kuka tahansa Tolkienin ystävä voi pitää pidemmistä tarinan versioista, joten eipä sen omistamisesta tai lukemisesta haittaakaan ole.