Katja Kallio: Yön kantaja

Katja Kallion Yön kantaja  kertoo 1864-1918 eläneestä Amanda Fredrika Aaltosesta, joka päätyi 1891 Seilin saaren hullujen huoneelle. En tiedä kuinka paljon kirjan tapahtumista on tosia, mutta ainakin kyseinen henkilö on elänyt ja ollut Seilin saarella naisten hullujen huoneella, sekä hänestä on merkintöjä eri viranomaisten kirjoissa. Tl;dr taas lopussa.

Takakansi

Tähän kirjaan tutustuin ensimmäisen kerran syyskuussa 2017, kun näin sen Kempeleen Zeppeliinin Prismassa. Ihastuin kansitaiteeseen ensisilmäyksellä, ja samantien nappasin kirjan käteeni ja tutkin mistä se kertoo. Silloin olin valitettavasti opiskelija, eikä minulla ollut varaa ostaa sitä, joten jouduin laskemaan sen käsistäni. Ihastelin kirjaa toistuvasti kirjakaupoissa ja kirjaosastoilla, ja viimein kesäkuussa 2018 näin sen alennuksessa samaisessa Prismassa. Olihan se pakko ostaa omaan hyllyyn. Lukemaan aloitin vasta 22.3.2019.

Kirjailija: Katja Kallio
Kansikuva: Fonderie Deberny
Kannen suunnittelu: Piia Aho
Alkuperäinen julkaisu: Otava (??.3.2017)
Luettu julkaisu: Otava (2017), 1. painos
Painettu: Otavan kirjapaino, Suomi
Sidosasu: Liimasidottu kovakantinen, kansipaperein
Sivuja: 383

Heti alkuun huomasin, että teksti on varsin realistisesti kirjoitettu, paikoin mielestäni jopa inhorealistisesti. En ole varsinaisesti realististen tekstien ystävä, ja aloin jo epäillä valintaani, mutta päätin kuitenkin jatkaa pidemmälle. Minulla ei ole tapana jättää kirjaa kesken, enkä ajatellut nytkään aloittaa. Ihan hyvä että en lopettanut.

Teksti on tosiaan realistista ja kuvailevaa, joten minulle  ainakin oli mielenkiintoista lukea Suomesta ennen vuotta  1900. Tavat, asuminen, kaupungit ja ihmiset ylipäänsä on  kuvattu niin selkeästi, että näkee kirjaan käytetyn  taustatutkimuksen määrän. Ei ole vain lätkäisty modernia  ihmistä johonkin minkä ajatellaan olevan vanhanaikaista.

Kaikkiin hahmoihin on nähty vaivaa, annettu jonkinlainen sielu kullekin, vaikkakin toki päähenkilölle huomattavasti viimeistellympi ja syvempi, mutta se onkin luonnollista. Kaikkien hahmojen jotka esiintyvät vähänkin enemmän kirjan sivuilla, on toisistaan erottuvat luonteet, jopa siinä määrin, että huonon nimimuistin omaava henkilö voi pysyä kärryillä kenestä hahmosta on kyse pelkästään hahmon käytöksen ja esiintymisyhteyden perusteella.

Sisäkannen teksti

Tosiaan, ympäristö ja elämä on kuvattu varsin tarkasti, joten lukija saa hyvän, kirkkaan ikkunan suoraan vanhaan aikaan. Vanhoista ammateista ja tavoista saa mielestäni erittäin hyvän kuvan, ja tästä kirjasta saa uutta innoitusta, jos on joskus haaveillut tekevänsä enemmän käsillään tai ekologisemmin.

Juoni kulkee sujuvasti, vaikkakin välillä yritetään ja tehdäänkin jännityshetkiin tai epätietoisuuteen loppuvia lukuja, ja asiat sitten selviävät vähän myöhemmin, joskaan ei välttämättä ihan suoraan. Muutaman kerran sai lukea rivien välistä, mutta eipä se haittaa, on se mukavaa käyttää omiakin aivoja kuin vain lukea faktaa faktan perään.

Kirjan maisemissa oli mukavasti vaihtelua, jonkin aikaa oltiin jopa yläilmoissa kuumailmapallossa. Itse ainakin pidin siitä, että sain nähdä montaa eri paikkaa noin 150 vuoden takaa, vaikkakaan silloin ei ollut hirmu yleistä matkustella paljoa. Jokaiselle paikalle, jossa vietettiin aikaa, annettin oma profiilinsa, ulkomuotonsa. Ei vaihdettu vain paikan nimeä ja uudelleen käytetty samaa kuvauspaikkaa.

Tätä kirjaa luin vähän vajaa kuukauden, ei sillä että se olisi ollut pitkäveteinen, vähän muuton jälkeen ei vain meinannut helposti löytää aikaa lukea. Tästäkin valtaosa tuli luettua vieraillessa Kalajoella kahvikupposen äärellä. Voin sanoa, että pidin tästä kirjasta, vaikka en tavallisesti pidäkään samantapaisista/yhtä realististista kirjoista. Asteikolla yhdestä kymmeneen antaisin sille luultavasti 6,5/10, lähellä seiskaa. Pisteitä rokotti hieman se realistisuus, sekä se, että en jotenkin ollut tyytyväinen kirjan lopetukseen. Se taas onkin puhtaasti mielipideasia, joten joku muu voi vallan rakastaa lopetusta.

Suosittelen kirjaa ihmisille, jotka pitävät historiallisista, realistisista kirjoista, joihin on nähty vaivaa. Myöskin ihmisille, jotka haaveilevat vanhasta ajasta, sekä mahdollisesti hieman vanhanaikaisesta elämäntavasta, koska tästä kirjasta luultavasti irtoaa innoitusta omaankin elämään. Koko kirjan ajan vallitsi hieman haikea tunnelma, joten myöskin sellaisesta pitävät viihtynevät Yön kantajan parissa. Ei sovi myöskään unohtaa, että kirja sijoittuu paikoin myös hullujenhuoneelle, joten sieltä saavat myös mielenterveysasioista (ja -historiasta) kiinnostuneet purtavaa.

Erikoishuomiona tässä julkaisussa on, että se on painettu Suomessa, ympäristöystävälliselle paperille, ekoenergialla! Kirja tuntuu erittäin miellyttävältä kädessä, ja haluaisin nähdä tälläisiä kirjoja enemmänkin. Sivuhuomiona, rakastan tätä violettia kantta paperin alla.

Kansipaperin alla

Tl;dr: Realistinen, ehkä paikoin turhankin realistinen, loppujen lopuksi mukava historiallinen (ainakin jossain määrin) teos. 6,5/10, suosittelen realistisista kirjoista pitäville ja vanhaan aikaan kiintyneille, sekä mielenterveysasioista kiinnostuneille.