Steampunk! Koneita ja korsetteja

Tämän novelliantologian lukemisesta olen haaveillut jo vuosikausia, lähestulkoon sen ilmestymisestä asti. Se kuitenkin jäi, koska silloin sitä ei saanut paikallisesta kirjastosta, eikä minulla ollut varaa ostaakaan sitä. Nyt sattumalta törmäsin siihen Kannuksen kirjaston scifihyllyllä, ja pakko se oli viimein saada luettavaksi. Lopussa taas tl;dr.


Kirjailijat: Magdalena Hai, Markus Harju, Saara Henriksson, Jani Kangas, J.S. Meresmaa, Heikki Nevala, Anni Nupponen, Shimo Suntila, Christine Thorel
Toimitus: J.S. Meresmaa, Markus Harju
Alkuperäinen julkaisu: Osuuskumma (18.11.2012)
Luettu julkaisu: Osuuskumma (2012), 1. painos
Painettu: Suomen Yliopistopaino Oy, Tampere
Sidosasu: Liimanidottu, pehmeäkantinen
Sivuja: 314

Vaskimorsian (Magdalena Hai), 27 sivua
Tämän novellin ääniversion löysin netistä jo lukiossa, vähän tämän antologian ilmestymisen jälkeen, ja kuuntelinkin sen silloin, joten tämä oli toinen kosketukseni tähän novelliin.

Hain kielenkäyttö oli varsin miellyttävää Vaskimorsiamessa, eikä kirjoitusvirheitäkään osunut silmään. Maailma oli kuvattu riittävän tarkasti, mutta kuitenkin jätetty myös lukijan mielikuvitukselle tekemistä. Päähenkilöihin pääsee tutustumaan hyvin, ja juoni pysyy erinomaisesti kasassa. Jokaisella hahmolla on oma roolinsa, eikä novelliin ole ahdettu mitään vain täytteeksi. Huumoriakin/huvitustakin mahtui vähän mukaan tähän muuten tarkan asialliseen ja tummaan novelliin.

Vaskimorsian sopii kenelle tahansa, joka pitää vähän tummemmasta kirjallisuudesta, ja haluaisi tutustua steampunkin saloihin. Novellissa ei ole mitään valittamisen aihetta, vaan kaikki on lukijan mieltymyksistä kiinni. Omaan makuuni ehkä hieman liian tummaa, mutta oli se mukava lukukokemus kuitenkin. Vaikka kaikki osa-alueet olivat hyvin hallinnassa, ei se kuitenkaan tajunnanräjäyttävää ollut. Osa-arviona 7/10.

Arkistonhoitajan salaisuus (Saara Henriksson), 27 sivua
Tästä jäi mieleen ehkä vähiten tämän antologian novelleista, mutta ei se suinkaan tarkoita että tämä huono olisi. Mielenkiintoa riitti koko novellin ajan, ja varsin nopeasti se tuli luettuakin.

Maailma rakennettiin varsin pitkälle näinkin lyhyessä tarinassa, sekä hahmoihin pääsi ihan riittävästi tutustumaan. Etupäässä toki päähenkilöön, mutta pariin muuhunkin hahmoon sai tarkemmin tutustua. Juoni kulki sutjakkaasti, kieli soljui ilman ongelmia. Mukavasti tuntui että olisin lukenut oikeasti viktoriaanisesta maailmasta. Muutamaa laitetta kuvattiin, eikä niissäkään tuntunut epäkohtia olevan.

Tämä novelli oli varsin kevyt, joten ei pitäisi säikäyttää heikkohermoistakaan lukijaa, ainakaan pahasti. Suositella voisin ylipäänsä viktoriaanisesta ajasta kiinnostuneille, eikä pelkästään steampunkin ystäville. Osa-arviona 6/10, koska minulla tämä ei herättänyt tunteita oikein suuntaan eikä toiseen.

Hevostuhatjalkainen (Heikki Nevala), 16 sivua
Tämän antologian lyhin novelli, Hevostuhatjalkainen, käyttää vain ja ainoastaan Pohjanmaan (ilmeisesti Etelän, en ole tutustunut murteisiin tarkkaan) murretta puheessa. On aina hauska nähdä että vielä käytetään murteita kirjallisuudessa, ja vielä hauskempaa nähdä Suomen maisemia scifi/steampunk -kirjallisuudessa.

Juoni pysyi hyvin kasassa, päähenkilöön ehti tutustumaan hyvin, ja maailmaakin ehti nähdä vähäsen. Yksityiskohtiin oli nähty paljon vaivaa ja oli hyvin mielenkiintoista lukea Nevalan kuvauksia höyrykoneista. Novelli oli lyhyt ja ytimekäs, eikä siinä ollut varsinaisesti mitään vikaa. Ehkä ainoa minkä voisi lukea viaksi tai haitaksi on raskas murteen käyttö, jonka takia välttämättä ensi kertaa tähän murteeseen törmäävän voi olla vaikea seurata ja ymmärtää puhetta.

Suosittelisin Hevostuhatjalkaista sellaiselle, jota kiinnostaa Suomen murteet, sekä scifin ja steampunkin vaikutukset suomalaiseen maatalouteen. Tämä novelli myös luonteeltaan varsin tumma, joten siihen kannattaa varautua. Osa-arviona antaisin 5/10, lähinnä koska en itse henkilökohtaisesti pidä käytetystä murteesta.

Augustine (J.S. Meresmaa), 33 sivua
Augustine on tähän astisista novelleista ollut ehkä eläväisin. Ainakin minulle se oli nopeasti luettu. Tässä vaiheessa olen tosin jo tottunut Meresmaan tekstiin, mukavaa ja luonnollista, ei osunut kirjoitusvirheitä silmään.

Tämän novellin aikana pääsi loistavasti tutustumaan päähenkilöön, sekä tämän olosuhteisiin ja kotiseutuun. Juoni liikkui paikoin varsin nopeasti, mutta ei siitä mitään tippunut kyydistä. Päähenkilöstä ja tämän perheestä tuli mukavan ripotellen tietoa, eikä kaikkea kerralla tungettu nenän eteen. Maailma oli kuvattu aika tarkkaan, ja jo ihan mielenkiinnolla odotin mitä seuraavaksi selviää tästä maailmasta.

Augustinea voi melkein jo suositella kenelle vain. On ainakin varsin mukavan pehmeä lasku steampunkiin, kun ei järin teknisen sanaston kanssa palloiltu. Pienten mysteerienkin ystäville tästä irtoaa jotakin. Eipä tule mieleen mitään valittamisen aihetta. Osa-arviona 8/10.

Prahan teurastaja (Markus Harju), 35 sivua
Harju tarjoilee jännitystä ja pientä mysteeriä varsin vakuuttavassa paketissa. Tunnelma on varsin synkkä, eikä omituisilta ihmisenparannuksilta mekaanisin laittein, sairauksilta ja lääke/alkoholihuuruilta säästytä, joten ei herkempien lukijoiden kannattaa ehkä jättää tämä väliin.

Kuitenkin maailma on erittäin hyvin rakennettu, ja siitä opitaan vähän kerrassaan lisää, sekä novellin päättyessä jäin vähän vielä kaipaamaan lisää. Päähenkilöön tutustutaan hyvin, vaikkakin motiivin taustat jäävät hieman auki, mahdollisesti jatko-osia silmällä pitäen. Myös pari muuta hahmoa saavat enemmän aikaa ja valoa, sekä päähenkilön ja muiden hahmojen taustoja valotetaan pikkuhiljaa lisää, ettei lukija huku informaatioon. Juoni pysyy kasassa, vaikkakin paikoin etenee ilman päähenkilöä tai hänen vaikutusta tapahtumiin, sekä lukija jää hieman pimentoon, mutta novelleissa sen voinee antaa anteeksi.

Suosittelen Prahan teurastajaa erityisesti dekkarien ystäville, vaikkei se nyt ihan dekkari olekaan, sekä ihan steampunkin ja ehkä jopa kauhun ystävillekin. Minua jäi vähän kaivelemaan eräs juonenkäänne loppupuolella, joka on ihan mielipideasia, mutta sitä lukuun ottamatta pidin paljon Harjun työstä. Osa-arviona 8/10.

Kruunun vihollinen (Shimo Suntila), 49 sivua
Minun iloiseksi yllätyksekseni Suntila johdattaa lukijan ilmarosvouksen, tai siis -kaapparien maailmaan. Ihan tulee mieleen Abney Parkin laulut, vaikkei kuitenkaan olla ihan samoilla linjoilla. Kruunun vihollisessa nähdään toimintaa, kidutusta, (yli-)innokasta oikeutta ja merkityksellisiä menneisyyksiä, joten tätäkään ei välttämättä herkimpien kannata lukea.

Maailma pysyy erinomaisesti kasassa, ja siitä tarjoillaan pieniä paloja kerrallaan. Ihan innolla ja mielenkiinnolla odotin jokaista paljastusta menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Hahmoista lähinnä päähenkilö saa oikeutta ja aikaa, mutta myös käydään hieman toisenkin hahmon näkökulmaa/motiivia läpi. Muut hahmot ovat selkeästi sivurooleissa, ja heistä kerrotaan mitä milloinkin tarvitaan, mutta ei juuri muuta. Juonenkäänteitä riitti, mutta ne esitettiin kaikki uskottavasti ja muutenkin juoni eteni hyvää vauhtia novellin alusta loppuun. Paljon pieniä ja suuria mysteerejä jätettiin lukijalle, joten todellakin toivon että tähän kuuluu jatko-osia. Ainakin lukisin sellaisia mielelläni.

Suosittelen steampunkin, seikkailun ja mielenkiintoisten maailmojen ystäville lämpimästi. En löytänyt vikaa tästä novellista, muuten kuin halun saada lisää. Osa-arviona 9/10.

Kapina tunturilla (Jani Kangas), 28 sivua
Kankaan novellista paistaa aika hyvin läpi, että hän viihtyy sotatarinoiden parissa. Varsin toimintaelokuvamaisessa ympäristössä liikutaan koko novellin ajan. Omaksi ilokseni voin myös sanoa, että joukkoon on lisätty scifiä ja ehkä jopa fantasian alkeita enemmän kuin päälle päin näyttää.

Juoni rullaa, mutta minun kohdallani kompasteli hieman toiminnan kliseisiin. Aika ennalta arvattava tarina, mutta palapelin palat siitä tekivät mielenkiintoisen. Maailmaa avattiin vähän, ja jätettiin vähän aukikin, jos vaikka joskus voisi tarina jatkua. Lähinnä päähenkilöön tutustuttiin, mutta hänenkin kohdallaan vähän mietin halutaanko tästä vanhanajan sankari vai tilanteeseen pakotettu joka toimii vain koska pakko. Naispäähenkilökin kuvattiin vuoroin heikkona joka pitää pelastaa, ja vuoroin taas pelastamassa päähenkilön nahkaa. Enkä välitä vanhoillisista seksuaalissävytteisistä tapahtumista, en vaikka siitä vain vihjailtaisiin.

Tätä suosittelen toiminnan ystäville, ja muille lähinnä siinä tapauksessa, jos heitä ei haittaa ennalta arvattavuus. En itse toiminnan ystäviä juuri ole, ja tämä vaikutti olevan lähinnä rehtiä scifiä, vain vähän lisätty steampunkiin sopivia paloja päälle. Osa-arviona 4/10.

Viuhka käy kartanossa (Christine Thorel), 30 sivua
Thorelin taidonnäyte on ihan eri maata kuin muut antologian novellit. Asetelmakin on erilainen. Steampunkia totta kai löytyy, mutta myös naimakauppoja. Kaupiteltavien näkökulmasta. Kirjoitustyyli on eläväistä, sekä melko nopeasti luettua.

Maailmassa keskitytään pienelle alueelle, mutta se pieni alue käydään selkeästi läpi, eikä jätetä suuria kysymyksiä ilmaan. Päähenkilöt esitellään hyvin novellin aikana, sekä antagonistin motiiveja ja kauheuksia pikkuhiljaa. Keksintöjä ja laitteita esittellään useamman eri sorttista, kaikkia niin että niistä saa hyvän kuvan. Juoni kulkee tasaisesti, vaikkakin vähemmän tarkkaavainen lukija voi missata pieniä juonen liikkeitä, jotka kyllä selviää lukemalla edellinen kappale uudestaan.

Voin suositella Viuhka käy kartanossa -novellia varsin monelle. Se on aika kevyt, mutta on siinä myös omia pieniä synkkiä kohtiaan. Ei tule mieleen mitään noottia vaativaa. Osa-arviona 7/10.

Joka ratasta pyörittää (Anni Nupponen), 49 sivua
Nupposen novelli päättää tämän antologian varsin positiivisissa merkeissä, niin viihtymisen kuin itse tarinan perustein. Eikä se varsinaisesti tumma tarina ole, mutta voi kuitenkin säikäyttää herkimpiä lukijoita.

Maailmasta saa hyvän kuvan, ja se on ainakin minusta omaperäinen rakenteeltaan. Tai sitten en vain ole lukenut tarpeeksi näitä. Tarina kuitenkin jättää vielä asioita auki maailman suhteen, joten voi olla tässä on haluttu jättää tilaa palata samaan maailmaan. Tässä tarinassa päästään parhaiten tutustumaan joka hahmoon tämän antologian novelleista. Kaikille hahmoille tarjotaan oma aikansa, ja heidän persoonansa ovat miellyttäviä. Juoni on mysteerintapainen, johon on lisätty vähän romantiikkaa. Kielenkäyttö oli puhdasta ja yhtenevää, enkä tainnut nähdä kirjoitusvirheitäkään.

Joka ratasta pyörittää sopii lähestulkoon kenelle vain, se on valoisa, pitää mielenkiintoa yllä ja sisältää omat juonenkäänteensä. Itse tulin tästä hyvälle mielelle, vaikka tarinan yllä velloikin melankolinen tunnelma. Osa-arviona 8/10.

Lopputulema
Kaiken kaikkiaan Steampunk! Koneita ja korsetteja on varsin kattava ote steampunkin eri tyyleistä ja kirjoittajista, ja kuvittelisin kaikille löytyvän jotain. Naisten asemaakin käydään läpi, joskin lähinnä naiskirjailijoiden toimesta (Augustine ja Viuhka käy kartanossa). Koska erilaisia kirjoittajia on monta, on antologian taso vaikea pitää samana. Antologiaan on mahtunut selvästi eri tasoisia kirjoittajia ja novelleja, sekä aivan erilaisia aiheita, joten voi olla että monelle osuu kohdalle jotain mistä ei välitä laisinkaan.

Oma suosikkini oli Kruunun vihollinen, mutta myös muita mielenkiintoisia oli, joista etummaisina pistän kirjailijan nimen korvan taakse, Joka ratasta pyörittää, Prahan teurastaja sekä jo ennestään tutun kirjailijan Augustine.

Tästä antologiasta on hyvä aloittaa, kenen tahansa joka haluaisi tutustua suomalaiseen steampunkiin, sekä ihan yleisesti uusiin kirjailijoihin. Kaikille tosiaan pitäisi löytyä jotain. Keskiarvo olisi vähän vajaa 7/10, ja se olkoon yhteisarvosana. En tässä vaiheessa tiedä noista muutamista joista mainitsin jatko-osien mahdollisuuksista, että onko niitä, mutta voi olla käyn päivittämässä tätä jos/kun jaksan selvittää asiaa.

Tl;dr:
Eri tasoisia ja erilaisia novelleja, keskiarvona 7/10. Kaikille pitäisi löytyä jotain. Omia suosikkeja Harjun, Meresmaan, Nupposen ja Suntilan novellit.