J.S. Meresmaa: Mifongin perintö (Mifonki 1)

J.S. Meresmaan töihin/nimeen törmäsin ensi kertaa vuosia sitten lukiossa, kun huomasin muistaakseni Lahden kaupunginkirjastossa Steampunk! Koneita ja korsetteja (2012, Osuuskumma) -antologiaan. Laitoin sen muistiin, mutta se jäi sinne muistiin... Kuukausi tai pari sitten Twitterissä Risingshadow:n jakamana Meresmaan novellikokoelmaan Lintuhäkin muotoinen soittorasia. Vähän myöhemmin ostin huuto.netistä kirjoja, ja törmäsin taas Meresmaan nimeen, tällä kertaa Mifongin perintöön. En uskaltanut silloin vielä tuntemattoman kirjailijan teosta tilata, mutta päätin hakea kyseisen kirjan kirjastosta seuraavan kerran kun siellä käyn. Näin jälkikäteen ajatellen, sillä hintaa olisi ehkä pitänyt ostaa se omaan hyllyyn... Lopussa tl;dr tarjolla.


Kirjailija: J.S. Meresmaa
Alkuperäinen julkaisu: Karisto (13.4.2012)
Luettu julkaisu: Karisto (2012), 1. painos
Painettu: Kariston kirjapaino, Hämeenlinna, Suomi
Sidosasu: Liimasidottu kovakantinen, kansipaperein
Sivuja: 470

Mifongin perintö aloittaa Meresmaan fantasiasarjan Mifonki. Sarjassa on kuusi osaa, ja se päättyi vuonna 2017. Eli toisin sanoen korkea aika tutustua tähän kotimaiseen fantasiasaagaan. Kirjassa esiintyvät vinjettikuvat sekä maailmankartta ovat myös Meresmaan kynästä lähtöisin. Kartasta sen verran, että se ajaa asiansa hyvin, mutta joitain tapahtumapaikkoja ei ollut merkattu siihen, jotka olisi ollut ihan hauska saada tietää ihan tarkalleenkin. Arvauksen toki pystyy heittämään aika lähelle, mutta kuitenkin.

Maailmankartta

Perintö seuraa pääasiassa Dante Rondestanin ja Ardis Isvergalin seikkailuja, mutta aina satunnaisesti katsellaan joidenkin muidenkin näkökulmasta tapahtumia. Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että lukija pääsee tutustumaan lähinnä Danteen ja Ardisiin, muiden hahmojen jäädessä taka-alalle. Kuitenkin, minusta tuntui loppupuolella kirjaa, että Dante ja Ardiskin jäivät hieman pintaraapaisuiksi, mutta sarjaa on viisi kirjaa lisää, joten on mukava jos voi oppia uutta hahmoista vielä myöhemminkin. Kirjan alussa listatut päähenkilöt saavat kukin kyllä oman aikansa sivuilla, ja heidät oppii tuntemaan riittävän hyvin yhden kirjan tarpeisiin. Muista sivuhahmoista vain joistain saadaan otetta. Nimettyjä hahmoja ei varsinaisesti ole paljoa, joten merkittävistä hahmoista on aika helppoa pysyä kartalla.

Juonellisesti Perintö on valmis kokonaisuus, saattaa yhden juonikaaren täysin loppuun, ja lähinnä vihjaa tulevasta. Itse pidin tätä varsin positiivisena yllätyksenä, kun tavallisesti fantasian parissa törmää valtaviin eepoksiin jotka on kömpelösti pilkottu muutamaan osaan suurinpiirtein juonikaarten mukaan. Perinnön juoni pysyy varsin hyvin kasassa, ellei jopa ihan vesitiiviisti, vaikkakin paikoin tuntuu että tarina pysyy kasassa hyvien sattumusten ansiosta. Kuitenkaan tarinassa ei harrasteta asioiden tyhjästä repimistä ilman ennakkovaroitusta, joten kaikki on ollut mahdollista ennustaa jos on ollut tarkkasilmäinen lukija. Ehkä joskus jopa vähän liiankin ennustettavissa, mutta ei missään oleellisessa tai niin että olisi haitannut. Paikoin juoni tuntui oikein liitävän eteenpäin, mutta se ei haitannut missään vaiheessa kirjaa.

Maailma on esitelty kohtuuhyvin, luomistarusta lähtien. Kaikki paikat missä käydään esitellään erinomaisesti, sekä kaikille on vähintään annettu jokin erottava tekijä toisistaan. Kulttuurit vaihtelevat, elinkeinot mannerkohtaisia ja ilmastot ja ekosysteemit ovat erilaisia. Sitä oikein odotti millaiseen paikkaan päästään seuraavaksi. Kysymysmerkin alle jätettiin paikat, joissa ei ehditty tai päästy käymään, mutta oletettavasti niihin päästään tutustumaan sarjan myöhemmissä osissa. Joitain asioita kulttuureista ei kovin tarkasti käyty läpi tai selitetty, mutta eiköhän nekin ehditä selvittämään Mifonki-sarjan aikana. Ainoa mitä jäin maailmasta kaipaamaan, oli sen nimi, mutta eipä kait sekään mikään maailmaakaatava tekijä ole.

Yksi vinjettikuvista

Kuten sanottu, juoni on valmis, ja kaikki langanpätkät solmitaan kiinni, sekä jätetään mukavasti seikkailuntuoksu ilmaan, että jää odottamaan mielenkiinnolla mihin tarina seuraavaksi lähtee kulkemaan. Laitoin pian Perinnön sulkemisen jälkeen seuraavan osan, Mifongin aika (Karisto, 2013) listalle odottamaan. Voinen mainita tässä samalla, että kuuleman mukaan kaikkia muita osia on vielä kovakantisina tarjolla, paitsi kolmatta osaa (jota sitäkin kirjailijalla itsellään odottamassa keräilijöitä).

Meresmaan kielenkäyttö oli hyvin miellyttävää, ja se sopi loistavasti tähän fantasiamaailmaan. Kirjoitusvirheitä en nähnyt, ja lauseet rakentuvat ja sointuvat mukavasti. Ehkä huonoin puoli oli se, että tekstissä ei tuntunut olevaan "Meresmaa" -leimaa, joka olisi tehnyt siitä ainutlaatuisen, mutta eipä tuotakaan huonoksi asiaksi voi sanoa, koska harmillisen usein ainutlaatuiset tavat kirjoittaa ovat ainutlaatuisia negatiivisessa mielessä.

Oikeastaan ainoa negatiivinen asia, joka jäi Perinnöstä mieleen, oli muutama seksuaalissävytteinen kohtaus, jotka tuntuivat jotenkin pakotetuilta tai kiireessä paikalleen lätkäistyiltä ilman että suuremmin olisi mietitty paikkaa. Eli siis pari kohtaa oli vähän oudoissa paikoissa, ja ne tulivat hieman negatiivisena yllätyksenä. Onneksi kuitenkaan kaikki vastaavat kohdat eivät olleet oudoissa paikoissa, vaan huolella mietittyinä aseteltu oikeaan asentoon.

Kaiken kaikkiaan, Mifongin perintö oli miellyttävä lukukokemus, ja tulen lukemaan vähintään seuraavan osan, luultavasti loputkin. Tästä on varsin turvallista aloittaa kenelle tahansa fantasiakirjojen ystävälle, joka haluaisi tutustua suomalaiseen fantasiaan. En ole ihan varma kannattaako tätä suositella ihmiselle porttiaineena fantasian maailmaan, mutta kyllä tähän melko pian uskaltaa koskea kun on päässyt fantasian makuun. Huomion arvoinen asia lienee, että tämä on ymmärtääkseni virallisesti nuorten (/nuorten aikuisten) fantasiakirja. Itse antaisin tälle 7,5/10 (joskin lähempänä kahdeksaa), koska arvostan valtavasti hyvin, tarkkaan ja hienoksi suunniteltuja maailmoja, joista Perintö jättää vielä tekemistä myöhemmillekin osille.

Tl;dr: Varsin lupaava aloitus fantasiasaagalle, joka on itsessään kuitenkin oma kokonaisuutensa. Ei varsinaisesti huonoja/heikkoja puolia, mutta ei kuitenkaan räjäytä tajuntaa. Voin suositella fantasian ystäville. 7,5/10 antaisin tälle.