Patrick Rothfuss: The Slow Regard of Silent Things

Koko sivun taideteos.

Patrick Rothfussin kirjoihin tutustuin joko 2017 tai 2018, en ole ihan varma kumpana vuonna, kun näin The Name of the Wind:n jollain suosittujen/hyvien fantasiakirjojen listalla. Silloin lisäsin sen listaani odottamaan lukemista. Tyttöystäväni lainasi sen suomennoksen (Tuulen nimi, Kirjava) kirjastosta huhtikuussa 2018, jolloin nappasin sen luettavaksi heti kun hän oli sen lukenut. Se oli menoa se, samantien varasin lähikirjastoon jatko-osan, jonka lukemisen jälkeen lisäsin The Slow Regard of Silent Things:n listalleni odottamaan. Ensin elättelin toivoa josko se käännettäisiin suomeksi lähiaikoina, mutta kun mitään ei kuulunut, päätin tilata alkuperäisteoksen netistä.


Voi olla että tämä arvostelu sisältää pieniä juonipaljastuksia, jos et ole lukenut Tuulen nimeä ja/tai Viisaan miehen pelkoa, joten olethan varovainen. Ei mitään järin vakavaa, lähinnä paikkojen nimiä yms. Toisaalta, en tiedä miksi sinua, lukijaa, kiinnostaisi tämä arvostelu, jos et ole lukenut laisinkaan Rothfussin kirjoja aiemmin... Jos sinua kiinnostaa Tuulen nimi, niin kannattaa joko lukea se tai odottaa että saan siitä tehtyä arvostelun. Lopussa taas tl;dr.

Kirjailija: Patrick Rothfuss
Kuvittanut: Nate Taylor
Alkuperäinen julkaisu: DAW Books (28.10.2014)
Luettu julkaisu: Orion Books (2016?), 8. painos
Painettu: Iso-Britanniassa
Sidosasu: Liimanidottu, pehmeäkantinen
Sivuja: 159

Rothfussin varoitussanat.

The Slow Regard of Silent Things ei ole ihan tavallinen fantasia kirja. Niin Rothfuss itsekin varoittaa esipuheessaan. Se ei ole jatko-osa Kuninkaansurmaajan kronikoihin, varsinaisesti. Enemmänkin kylkiäistarina. Se kertoo erään pääsarjassa esiintyneen hahmon, Aurin, elämästä Yliopiston alaisissa kellareissa ja tunneleissa. Kertoisin mielelläni sen suomenkielisen nimen, mutta en nyt kuollakseni sitä muista (enkä jaksa käydä lunttaamassa Tuulen nimestä), joten saatte sen englanninkielisen nimen, Underthing. Tarkemmin sanottuna, kirja käsittää yhden viikon Aurin elämästä Underthingissä.

Kirjan on kuvittanut Nate Taylor, ja upeasti onkin kuvittanut. Kirjan sivuilta löytyy koko sivun täyttäviä taideteoksia, yhden sivun ylä- tai alalaidan kuvittamia pieniä yksityiskohtia ja joskus putket kiertävät koko aukeaman. Taylorin taide elävöittää kirjaa paljon, ja tekee siitä entistä mukavamman lukukokemuksen. Ei sillä, Rothfussin teksti on itsessäänkin jo varsin elävää.

Alalaidan täyttävä kuvitus.

Silent Things kertoo nimenomaan Aurista. Hänestä. Kvothea ei taidettu mainita nimeltä kertaakaan. Kirja kertoo kuinka Auri herää aamulla, tai tarkemmin kun valo kurkistaa jostakin raosta katossa tai naapurihuoneesta. Kirja (ja Auri) ei käsitä kellonaikoja. Aurilla on oma sisäinen kellonsa jonka mukaan hän kulkee. Hänellä on aivan omanlaisensa tavat tehdä asioita ja viettää aikaa. Auri saattaa olla Silent Thingsin päähenkilö, mutta omassa elämässään hän laittaa ympäristönsä etusijalle.

Hyvin nopeasti lukija pääsee jyvälle Aurin ajatuksista ja luonteesta. Rothfuss kertoo Aurin luonteesta niin suoraan kuin rivien välistäkin, mielestäni ehkä jopa enemmän kuin Kvothen luonteesta pääsarjassa. Aurin hahmo saa Silent Thingsissä niin paljon syvyyttä ja aikaa, mitä se/hän ei ehkä koskaan saa pääsarjan sisällä. Vaikkakaan kirja ei juurikaan kerro mitään Aurin menneisyydestä, se antaa osviittaa hänen kyvyistään. Silent Thingsin sivuilla lukija oppii tuntemaan Aurin, mutta ei opi hänestä varsinaisesti mitään kuitenkaan. Ei hänen oikeaa nimeään tai muutakaan. Kirja on vain lyhyt otanta Aurin elämästä, ja siinä se onnistuu erinomaisesti.

Rothfussin kielenkäyttö on erittäin soljuvaa ja miellyttävää lukea. Kirjoitusvirheitä ei muistaakseni osunut silmiin lainkaan. Kieli on varsin kuvailevaa, ja Nate Taylorin kuvitus vain täydentää sitä, mutta ilmankin kuvitusta teksti olisi ollut erittäin miellyttävää lukea.

Tarina ja kieli pysyy kirjan aikana erinomaisesti kasassa, se ei rönsyile turhia, ei eksy eikä kompastele, vaan kertoo oman pienen tarinansa kokonaisuudessaan varsin viihdyttävästi. Aurin hahmoon on vaikea olla ihastumatta, ja nyt ymmärränkin suuren osan hehkutuksesta ja lapsen-auriksi-nimeämisvimman.

Tarinasta napattu yksityiskohta.

Aurin hahmon lisäksi Silent Things antaa myös hieman lisää Temerantin maailmasta, mutta lähinnä sen toimintatapoja, sekä mahdollisesti vihjeitä tulevasta. Rothfuss on sanonut, että hänen kirjojaan kannattaa lukea useasti, ja eri järjestyksessä, koska niistä kuulemma oppii ja huomaa joka kerralla jotain uutta. Oikein mielenkiinnolla odotan että ennätän lukemaan Tuulen nimen uudestaan.

Kaiken kaikkiaan pidin tästä kirjasta valtavasti, ja annoinkin sille täydet 10 pistettä. Sanoisin sen olevan arvokas pala Temerantin maailmaa kenelle tahansa Rothfussin ystävälle. Silent Things ei tosiaan ole järin toimintapainoitteinen, joten sen lukeminen voi olla joillekin kovin tylsistyttävää. Kirja on todella sujuva lukea (ainakin jos ymmärtää englantia), ja kuvitus elävöittää tekstiä entisestään, joten uskon että myös toimintakohtausten ystävät voisivat jaksaa lukea tämän pienen teoksen menettämättä liikaa.

Pienet asiat ovat kauniita.

Tosiaan, ainakaan tämän arvostelun kirjoitushetkellä The Slow Regard of Silent Thingsistä ei ole suunnitelmia suomeksi kääntämisestä, mutta pidän sitä kuitenkin mahdollisena. Ainakin kovasti toivon sitä. Joten jos Kirjava sattuu lukemaan tämän, niin täällä olisi ainakin yksi lisää joka olisi valmis ostamaan suomennoksen tästä! Mieluusti kovakantisena, että sopii Tuulen nimen viereen.

Tl;dr: Aurin elämästä yhden viikon aikana kertova kirja, jolla ei ilmeisesti ole juonellista merkitystä Kuninkaansurmaajan kronikoihin. Suosittelen kirjaa kenelle tahansa joka lukenut kaksi aiempaa Temerantiin sijoittuvaa kirjaa, piti toiminnasta tai ei. Itse pidin kirjasta valtavasti, ja annoin sille 10/10 pistettä.