J.S. Meresmaa: Mifongin aika (Mifonki 2)

 

Palaamme Meresmaan Mifonki-sarjan pariin, varsin pian edellisen jälkeen. En kovin kauaa malttanut pidättäytyä toisen osan, Mifongin aika, lukemisesta... Jospa sitten seuraavaan osaan odottaisin hetkisen pidempään. Juonipaljastuksia esiintynee hieman, joskin lähinnä edelliseen osaan liittyen. Tässä arvostelussa ei ole vielä syväluotaavaa osaa tarkempien paljastusten kera.


Kirjailija: J.S. Meresmaa
Alkuperäinen julkaisu: Karisto (20.3.2013)
Luettu julkaisu: Karisto (2013), 1. painos
Painettu: Bookwell OY, Juva
Sidosasu: Liimasidottu kovakantinen, kansipaperein
Sivuja: 494

Aika julkaistiin hieman vajaa vuosi Perinnön jälkeen, joten julkaisuhetkellä ei lukijoiden järin kauaa tarvinnut odotella jatkoa. Fantasialle tuttuun tapaan alussa on maailmankartta, joka on sama kuin aikaisemmassa osassa. Ei ole ollut syytä muokata hyväksi todettua karttaa. Myös tässä osassa on Meresmaan tekemät vinjettikuvat.

Aika alkaa muutaman vuoden päästä siitä, mihin Perintö päättyi. Hahmokattaus pysyy samana (pois lukien menehtyneet hahmot), toki muutamia uusia henkilöitä esitellään. Kaikille hahmoille annetaan aikaa, eikä kovin moni jää vain pintaraapaisuksi. Jotkin hahmot, joille ei riittänyt aikaa Perinnössä, saavat nyt kunnon tilaisuuden esittäytyä. Rohkenen epäillä, että ne harvat joihin ei päästy tutustumaan tässä kirjassa, saavat oman aikansa seuraavassa kirjassa. Kaikilla hahmoilla on omat luonteensa, eikä kukaan toimi vastoin omia sääntöjään. En vielä ole löytänyt varsinaisesti omaa hahmoa kirjan/sarjan henkilöistä, mutta pidän useastakin. En törmännyt Ajan kertojahahmoissa keneenkään, jonka kohdalla olisin huokaissut, että 'taasko sinä?' (Perinnössä en niin välittänyt Agautrin tai Vernan näkökulmista, vaikka juonellisesti olivatkin merkittäviä).

Kartta on sama kuin Perinnössä

Samankaltaista kohdataan myös mifonkien maailman suhteen. Vanhojen tuttujen luona käydään, sekä käydään uusissa paikoissa, joista oli puhetta Perinnössä tai olivat vain kartassa. Maailmaa pysyy yhä mielenkiintoisena, sekä vielä jää kolkkia missä käydä myöhemmissä osissa. Eihän kaikkea makeaa sovi tarjoilla kerralla, vaan pieninä annoksina. Ajan uudet paikat ovat edellisen osan tapaan erilaisia, ja odotin ihan innolla uusiin maihin ja nurkkiin tutustumista.

Edellisen osan tapaan myös Aika on oma valmis juonikaarensa. Alan oikein kaipaamaan muihinkin tarinoihin ja sarjoihin vastaavaa formaattia. Juoni pysyy erinomaisesti kasassa, sekä lukijaa johdatellaan ajattelemaan itsekin, arvailemaan ja pohtimaan vaihtoehtoja. Yllätyksiäkin toki riittää, joten kuvittelisi monen lukijan pysyvän kiinnostuneena. Roikkuvia juonenpätkiä ei jätetä, eikä matkalla kompastella omiin jalkoihin. Tarinaa kuljetetaan varsin sujuvasti, paikoin liitävästi kuten Perinnössä. Tämäkin on mukavaa vaihtelua, kun varsin monessa fantasiatarinassa on tapana edetä varsin hitaasti ja paisuttaa sivumäärää juonellisesti turhalla, joskus jopa täysin turhalla.

Vinjettikuvat ovat aina mukava lisä

Meresmaan kieli on edelleen miellyttävää luettavaa, paikoin jopa parempaa kuin edellisessä osassa. Yleisesti ottaen Aika on kaikkea mitä Perintö, mutta vähän paremmin (näin myös luvattiin twitterissä edellisen arvostelun jälkeen). Edellisen osan kaltaisia negatiivisia asioita ei esiintynyt, vaan kaikki tapahtui luontevasti. Muutenkin kaikella on oma paikkansa kirjassa. Yleisesti ottaen pidän Meresmaan tyylistä, kun mitään ei tungeta paksuna nivaskana nenän eteen, vaan kaikki esitellään pikkuhiljaa pala kerrallaan. Lukija ehtii sulattelemaan asioita, ja ainakin minä tämän takia muistan tapahtumia ja henkilöitä paremmin kuin monessa muussa kirjassa/sarjassa.

Lukukokemuksena pidin Ajasta varsin paljon. Kun vain sain lukuvaihteen päälle, kirja tuntui loppuvan samantien, kun en malttanut laskea käsistäni. Lyhyet luvut kannustivat monesti lukemaan vielä "yhden" luvun. Uskallan suositella Mifonki-sarjaa kenelle vain fantasian tai ihan seikkailun ystävälle, eikä lukemisessa pitäisi mennä tuhottomasti aikaakaan. Kun asiaa nyt mietin, voi olla että Mifonkeja voisi suositella jopa ihmiselle, joka ei välttämättä edes pidä fantasiasta, tai haluaisi ehkä tutustua lajiin. Juurikin sen takia, että teksti on suoraa ja juoni kulkee turhia hidastelematta, joten ei ainakaan voi väittää että ei jaksaisi lukea loppuun. Arvosanaksi taisin antaa 4/5 goodreadsissa, joten se kääntynee 8/10 täällä.