Kauheat lapset on jatkoa Steampunk! Koneita ja korsetteja -antologiassa esiintyneelle Joka ratasta pyörittää -novellille. Pidin kyseisestä novellista, joten oli vaikea malttaa olla aloittamatta lukemaan heti kuultuani Kauheista lapsista. Juonipaljastuksia hieman kirjan alkuvaiheilta koskien lähtöasetelmia, sekä mahdollisesti edeltävän novellin tapahtumista.
Kirjailija: Anni Nupponen
Kannen kuvitus: Anu Korpinen
Alkuperäinen julkaisu: Osuuskumma (6.10.2015)
Luettu julkaisu: Osuuskumma (2015)
Painettu: Tallinna Raamatutrükikoda
Sidosasu: Lankasidottu pehmeäkantinen, liepeillä
Sivuja: 178
Kauheat lapset alkaa joitakin vuosia novellin tapahtumien jälkeen. Muutamaan vuoteen on mahtunut kaikennäköistä, niin maailman mittakaavalla, kuin Rautakaupungin mittakaavalla, sekä Trillin henkilökohtaisessa elämässä. Trill on jättänyt työnsä museolla ja palannut kotitilalleen isännäksi äitinsä kuoltua, Rautakaupungin poliittisella kentällä on tapahtunut muutoksia ja koko maata myllertää sisällissota. Toisin sanoen, lähtöasetelma on varsin erilainen kuin novellissa. Novellin rauha ja tunnelma kuitenkin jatkuu yhä, joten ei kannata säikähtää jos allekirjoittaneen tavoin piti suuresti novellin tavasta kuljettaa tarinaa.
Lapsien aikana lukija pääsee tutustumaan tarkemmin kaikkeen mielenkiintoiseen ja uuteen, mille ei jäänyt aikaa tai tilaa novellissa. Niin maailma, Adrianan rataslemmikit, kuin jotkut hahmotkin (mutta etenkin uudet hahmot). Totta kai, kirja on varsin lyhyt, joten maailmaan jää paljon aukkoja ja tilaa, joita mahdollisesti voi myöhemmin vielä tutkia lisää. Kirjan hahmoihin puolestaan saadaan tutustuttua vallan erinomaisesti. Myös jo novellissa tavatut henkilöt saavat uusia puolia esiteltävikseen, jotka täydentävät heidän hahmojaan.
Minulle tarina soljuu oikein mukavaa tahtia, eikä minkään esittellyssä pidetä turhaa kiirettä. Kaiken ehtii sisäistämään hyvin. Juurikin sellainen kirja, johon on leppoisa syventyä illalla kahvikupposen (tai mitä ikinä mieluiten juo) kanssa ja vain rauhoittua. Toki, loppua kohden tarina hiukan kiristi tahtiaan, mutta ei liiallisesti, ehti sitä hyvin vielä siemailla kahvia sivujen kääntämisen lomassa. Juoni pysyy kasassa ja pitää mielenkiintoa yllä hyvin, sekä ainakin itselläni tuntui varsin miellyttävältä. Ainoastaan epilogi herätti omaan makuun hieman liikaakin kysymyksiä, ja mielestäni Lapset olisi pärjännyt loistavasti ilman epilogiakin, mutta ei se nyt varsinaisesti huono asia ollut. Monet todennäköisesti pitävät juuri sen tapaisista päätöksistä.
En löytänytvarsinaisesti valittamisen aihetta Kauheista lapsista, vaan oli kaiken kaikkiaan hyvin mieluinen lukukokemus. Pidän Nupposen kirjoitustyylistä suuresti, ja tulen tulevaisuudessa lukemaan lisää hänen tuotantoaan. Arvosanaksi voisin antaa 7,5/10. Arvosanaa rokottaa lähinnä epilogi ja pituus, kun olisin mielelläni lukenut vähän pidemmänkin aikaa, vaikka tarina onkin täysi kokonaisuus jo nyt.
Suositella voin monenlaiselle lukijalle, ja etenkin pituudensa puolesta myös vähemmän lukeville ja ihmisille jotka haluaisivat tutustua spefiin ja erityisesti steampunkiin. Novellia ei ole pakko lukea etukäteen, vaikka se antaakin paljon syvyyttä Trillille ja tämän kihlatulle Marikille ja heidän suhteelle, mutta sen voi aina lukea kirjan jälkeenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti